Elämän juurilla

Maaseudulla tarvitaan nuoria, mutta tieto maaseudun mahdollisuuksista jää monille laihaksi.

”Maaseudusta tulee mieleen tuoksut ja hiekkatiet. Maaseutu on parempi kuin kaupunki, siellä on oma rauha ja puhtaampi ilma”, haaveilee Samuli Vauhkonen, kasiluokkalainen Anttolan yhtenäiskoulusta.

Mikkelin ammattikorkeakoulun EMMA-hanke etsii keinoja yhdistää maaseutu ja nuoret. Päätoimenpiteinään hanke järjesti toukokuussa kuudelle pilottikoululle maaseututeemapäivät, joiden aikana tutustuttiin maaseudulla toimiviin yrityksiin ja opittiin yrittäjien kokemusten kautta uusia asioita maaseutuammateista.

Kevään retkirupeama huipentui Anttolan yhtenäiskoulun oppilasryhmän maaseutupäivään 30.5. Aamun ensimmäinen kohde, leipomo-konditoria Agassi, oli tuttu paikka monille oppilaille. Kahvilan puolelta saadut kokemukset täydentyivät, kun oppilaat pääsivät tutustumaan myös yrityksen tuotantotiloihin. ”Oli mielenkiintoista nähdä, miten paljon koneet tekevät. Sämpylöitä ei pyöritetäkään käsin!” ihmetteli Lotta Leinonen.

Oppilaat saivat itsekin kastaa sormensa taikinaan. Leivonnan lomassa yrittäjä Tero Nieminen kertoi

yrityksen historiasta ja leipomon arjesta. Yrittäjän tarjoamat pullat ja jokaisen itse leipomat, uunituoreet kaneliässät maistuivat vierailun päätteeksi.

Puumalan Hurissalossa Könnön tilan isäntäväki toivotti oppilasryhmän iloisesti tervetulleeksi. Helena ja Esa Karjalaisen maitotilalla oppilaita kiinnostivat eläimet: lehmät, kanat ja kukko, Timppa-vuohi sekä kanit ja kissa. Maalla itsekin asuva Sanna Kainulainen piti eläinten ohella vierailun parhaana antina ymmärrystä siitä, mitä maaseutuyrittäjät tekevät ja millaista työskentely maaseudulla on. Lisäksi Sannan mielestä oli mielenkiintoista oppia, millaista polkua maito liikkuu lehmästä kaupan hyllyyn.

Päivän viimeistä kohdetta odotettiin innolla. Hauhalan hanhifarmista jokainen oli kuullut ja osa   Yrittäjä Virpi Rantalainen esitteli tilan toimintaa ja eläimiä oppilaille aurinkoisesti hymyillen, kertoen samalla tilan tarjoamista TET- ja kesätyöpaikoista. Tilalla tutustuttiin hanhen elämään munasta aikuiseksi, päästiin kurkistamaan tuotantotiloihin ja maisteltiin hanhenmaksapateeta. Tilan isäntä Antti Rantalainen liittyi peltotöistä joukkoon oppilaiden vastatessa tietokilpailukysymyksiin. Kahden joukkueen tasapeli ratkaistiin kaivovesiviestissä, jonka voittoa tuuletti iloinen kolmen oppilaan ryhmä.

Päivästä jäi hyvä mieli niin vierailut mahdollistaneille yrittäjille kuin vierailuilla käyneille oppilaille, opettajille ja hankeväelle. ”On hyvä tietää elämän juuria, ilman tällaisia järjestettyjä retkiä osa ei tulisi muuten ikinä käymään maatiloilla”, toteaa Samuli Vauhkonen. Tänä keväänä EMMA vei juurilleen yli 300 eteläsavolaista nuorta.

Sonja Miettinen

Kehittämistyössä korvat kohti nuoria

Kesä on aikaa, jolloin suomalainen maaseutu näyttää parhaat puolensa. Maaseutumaisemia ihaillessa

tulee mieleen, että Rajupusu Leader ry:n kansainvälisen nuorisohankkeen nimi on lyhyesti ja ytimekkäästi osuva: Amazing Countryside!

Hankkeessa on tavoitteena innostaa nuoria kehittämään omaa elinympäristöään, sekä nostaa esille maalla asumisen hyviä puolia ja mahdollisuuksia. Hankkeessa haetaan uusia näkökulmia kansainvälisen nuorisovaihdon kautta: suomalainen nuorten ryhmä lähtee elokuun alussa Liettuaan, ja liettualaiset tekevät seuraavana kesänä vastavierailun Suomeen.

Projekti on hyvässä vauhdissa. Mukana on kymmenen nuorta Rajupusu-alueelta. Ensimmäisissä ryhmän tapaamisissa tutustuttiin, rupateltiin sekä pohdittiin Rajupusu-alueen kuntien hyviä ja huonoja puolia, mahdollisuuksia ja uhkia. Seuraavassa tapaamisessa mennään tutustumaan muutamaan juvalaiseen ja sulkavalaiseen yritykseen, joissa toimii nuori yrittäjä. Vierailujen tarkoitus on avata nuorille uusia näkökulmia yrittäjyyteen ja yrittämisen mahdollisuuksiin alueella. Ennen matkaa Liettuaan järjestetään vielä yksi kokoontuminen ryhmän kanssa. Liettuassa ryhmä tutustuu paikallisen Leader-toimintaryhmän alueeseen ja yrityksiin pyöräillen, patikoiden ja meloen. Yhtenä päivänä käydään visiitillä myös pääkaupunki Vilnassa.

Kävin huhtikuussa valmisteluvierailulla Liettuassa. Tapasin siellä hankkeen liettualaisia kumppaneita

ja yhteistyötahoja. Oli erittäin mielenkiintoista päästä tutustumaan reitteihin ja alueisiin, joissa aiomme vierailla nuorten ryhmän kanssa kesällä. Liettuan maaseudulla on suomalaisen silmin aika köyhää, mutta täytyy muistaa että kaikki on suhteellista. Liettuassa keskiverto-kuukausipalkka on yli tuhat euroa pienempi kuin Suomessa. Se, että on vähemmän rahaa käytettävissä, ei aina tarkoita että saataisiin vähemmän aikaan. Havainnoimani mukaan kyläläiset olivat yhdessä hyvin aktiivisia rakentamaan, kunnostamaan ja kehittämään ympäristöään. Vierailemallani Molétain maaseutualueella näki myös konkreettisesti sen, kuinka EU:n tukien avulla on saatu useita hyödyllisiä hankkeita toteutettua, joita muuten ei olisi ollut mahdollista tehdä. Odotan mielenkiinnolla elokuun reissua ja nuorten näkemyksiä ja ajatuksia Liettuasta.

Amazing Countrysidessa mukana oleva Essi kirjoittaa hankkeen blogissa: ”tarvitaan jotain konkreettista ja vetoavaa, jolla saadaan nuoret kiinnostumaan alueesta ja luomaan sinne tulevaisuudessa esimerkiksi lisää yrityksiä, jotka lisäävät työpaikkoja.” Näinhän se on. Mielestäni maaseudun kehittämistyössä katseet ja korvat pitäisi suunnata paljon voimakkaammin nuoriin, jotka ovat niitä tulevaisuuden maaseudun kehittäjiä. Amazing Countrysidessa ei ole tarkoitus takertua menneeseen tai murehtia ongelmia, vaan katsoa eteenpäin, sinne missä nuorten tulevaisuuden maaseutu siintää.

Kesäterveisin,

Vilja Kianto

Amazing Countrysiden projektipäällikkö

Amazing Countrysiden ja 4H-yhdityksen Nuoret oman kylän kehittäjinä -hankkeen yhteinen blogi löytyy osoitteesta: www.nuortenkyla.blogspot.fi

Vilja Kianto

Projektipäällikkö/Amazing Countryside-hanke

vilja.kianto@rajupusuleader.fi

puh. 044 744 6984

os.Rajupusu Leader ry
Juvantie 2

51900 JUVA

http://www.rajupusuleader.fi/

www.facebook.com/amazingcountryside

http://nuortenkyla.blogspot.fi/

Yhdessä kehittäen, omalla tyylillä

Miten tyyli ja toimintaryhmätyö liittyvät toisiinsa? No, ainakin siten, että toimintaryhmä voi toimia monenlaisella tyylillä. Se voi olla uusille tuulille avoin kehittämisorganisaatio tai perinteisiin tukeutuva konklaavi, toki nämäkin tyylit ovat yhdisteltävissä.  Toimintaryhmä voi myös painottaa työssään yhteisöjen elinvoimaa, ja odottaa, että voimistuvasta kansalaisyhteiskunnasta nousee uutta sosiaalista pääomaa sen siunauksellisine vaikutuksineen. Tai sitten se voi suunnata katseensa enemmän elinkeinoelämän suuntaan ja satsata yritystoiminnan kehittämiseen. Näihin tavoitteisiin taas voidaan kurkottaa monella eri tavalla. Toimintaryhmätyössä tyyli on vapaa, kunhan päämäärästä ei lipsuta, eli oman alueen kehittämisestä.

Kehittäminen ja sen tyyli olivat aiheena Helsingin yliopisto sosiaalitieteiden laitoksen järjestämällä Kokoonnuimme nimittäin virtuaaliluokassa yhdessä paikallisten toimintaryhmien edustajien kanssa. Näistä kurssin yhteistyötahoina toimivista toimintaryhmistä yksi oli Mikkelissä toimistoaan pitävä Veej´jakaja ry.

Paikallisen kehittämisen tyyli –kurssilla, johon osallistui toistakymmentä opiskelijaa eri puolilta Suomea. Kurssi oli osa monitieteisiä Rural Studies –maaseutuopintoja, joita koordinoi Ruralia-instituutin Mikkelin yksikkö. Kurssin käytännön järjestelyt toteutettiin hyvinkin modernilla tyylillä, sillä vaikka monimuoto-kurssi edellytti myös paikallaoloa, meidän opiskelijoiden ei tarvinnut matkustella kovinkaan kauaksi kodeistamme.

Torsti Hyyryläisen luotsaaman kurssin teorialuennoissa sukellettiin välillä hyvinkin syvällisiin svääreihin kehittämistyön tyylin muodostumiseen vaikuttavia seikkoja selitettäessä. Itselleni päällimmäiseksi jäi mieleen, että jokaisen maaseudun kehittäjän tulisi luoda työhön oma tyylinsä, jolla pärjää paikallisissa olosuhteissa. Oma persoona, omat taidot sekä yhteistyötahot ja alueen ominaispiirteet vaikuttavat kaikki siihen, miten kehittämistä pitäisi käytännössä toteuttaa. Oman tyylin joutuu muotoilemaan niin kehittämistyötä tekevä yksilö, kuin kokonainen kehittämisorganisaatiokin, esimerkiksi toimintaryhmä. Onneksi tätä oman tyylin luomista ei tarvitse aktiivisesti ajatella. Se muodostuu kyllä itsestään tiedon ja kokemuksen karttuessa, kunhan päämäärä vain pysyy kirkkaana mielessä. Eikä tavoitteen tarvitse aina olla ylväästi koko seudun kehittäminen. Pienyrittäjälle on riittävästi työsarkaa siinä, kun hän kehittää omasta yrityksestään toimivan ja tuottavan. Kotiseudun kehittäminen tapahtuu siinä sivussa, kun palvelut tulevat turvatuiksi ja kotikylä pysyy asuttuna.

Kurssi oli antoisa paketti suomalaiseen toimintaryhmätyöhön erityisesti siinä mielessä, että saimme mahdollisuuden tutustua useamman eri puolilla Suomea toimivan Leader-ryhmän toimintatapoihin. Vähän huvittavaakin oli huomata, miten erilaiset toimintaympäristöt kotimaisillakin toimintaryhmillä voi olla. Itäsuomalaisesta näkövinkkelistä varsinaissuomalaisella Varsin Hyvä ry:llä ei näytä olevan juurikaan haasteita. Turun kyljessä nimittäin ei ole pulaa sen enempää työpaikoista, asukkaista kuin verokertymästäkään. Nuorekkaan, muuttovoittoisen maaseutualueen kehittämishaasteet liittyvätkin enemmän yhteisöllisyyden muodostumiseen kuin uusien elinkeinojen löytymiseen. Palvelujen kehittämisen tarve lienee yhteistä jokaiselle toimintaryhmälle Suomessa.

Veej'jakaja ry:n toiminnanjohtaja Anssi Gynther "Paikallisen kehittämisen tyyli" kurssilaisten kanssa Pieksämäellä.

Vaikka meistä jokainen pyrkii tekemään parhaansa, niin kukaan ei osaa kaikkea. Tämä tosiasia korostaa verkostomaisen työskentelytavan tärkeyttä, ja sehän on Leader-metodin ydintä. Aktivoidaan mahdollisimman monia toimijoita työskentelemään yhdessä oman kotiseudun hyväksi. Siitä hyvä tulee.

Istun kirjoittamassa tätä puheenvuoroa kesäkuun alkupäivinä Savonlinnan Kerimäellä. Kun katson ikkunasta ulos auringonpaisteeseen, teen lähtöä uimaan ja mietin, että onneksi tämä seutu on kehittynyt juuri sellaiseksi kuin se on, oman tyylisekseen. Jos mitä paranneltavaa on, niin mietin niitä sitten syksymmällä. Lämmintä kesää kaikille!

MERJA KUURAMAA